”Hyvä humanistinen tutkimus on sivistyksemme perustutkimusta. Se on kulttuuriperintömme, perusarvojemme ja ihmisyytemme kartoitusta ja analysointia. … Ilman sitä olemme juurettomia, perinnöttömiä. Se tarjoaa tuleville sukupolville alustan, jolta jatkaa.” Tähän tapaan Björn Wahlroos luonnehtii humanististen tieteiden merkitystä Ilkka Niiniluodon ja Tuomas Heikkilän teoksessa Humanistisen tutkimuksen arvo (2016).
Niiniluoto ja Heikkilä kartoittivat kirjaansa varten suomalaisvaikuttajien näkemyksiä humanistisen tutkimuksen – laajemmin ihmistieteiden – kyvystä vastata aikamme globaaleihin haasteisiin. Tulos on positiivinen: ihmistieteisiin luotetaan.
Ihmistieteet – humanistiset, kasvatus- ja kauppatieteet – ovat juurtuneet vankasti myös Oulun yliopistoon. Monitieteisen yliopistomme rehtoraatissa on kuitenkin yksinomaan tekniikan, lääketieteen ja luonnontieteen edustajia. Myöskään yliopiston hallituksen professoriryhmässä ei ole kaudella 2018–2021 ollut ihmistieteiden edustajaa. Pidän tätä vakavana puutteena yliopiston kokonaisedun kannalta.
Oma edustaja muistuttaa ihmistieteiden vahvuuksista, kun hallitus neuvottelee huippututkimuksen edellytyksistä yliopistossamme. Viime vuosien profilaatioissa ihmistieteilijät ovat onnistuneet erinomaisesti luonnontieteiden ja teknisten alojen kanssa kehitetyillä hankkeilla, mistä esimerkkeinä vuonna 2019 aloittanut GenZ ja tänä vuonna aloittanut Biodiverse Anthropocenes.
Oma edustaja merkitsee näkyvyyttä myös ihmistieteiden ketteryydelle kehittää uusia opetuksen metodeja ja sisältöjä, mistä esimerkkinä kasvatustieteiden tiedekunnassa aloittanut oppimistieteiden opintokokonaisuus.
Keskustelu tutkimuksen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta jää niin ikään vajaaksi, jos sitä käydään ilman ihmistieteiden näkökulmaa. Tänä vuonna Vuoden museokaupunki -kisassa on mukana Mikkeli, keväällä avatun Sodan ja rauhan keskus Muistin ansiosta. Hankkeen tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtajana pääsin tekemään historiaa eli osallistumaan ihmistieteitä hyödyntävän tiedekeskuskonseptin kehittämiseen.
Hallituksessa työskennellään koko yliopiston menestyksen hyväksi, ja menestyäkseen tieteenalat tarvitsevat toisiaan. Historiantutkijana kykenen laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen paitsi menneisyydessä myös nykyisyydessä. Yliopisto ei voi myöskään pitkän päälle menestyä, jos se ei pitäydy demokraattisessa arvoperustassa. Lähdekriittisyys on historiantutkijan DNA:ssa.
Yliopistoilmastonmuutos2021 